Aivot ovat kuin johtokeskus, joka ohjaa kaikkia elimiä ja toimintoja ja samanaikaisesti vastaanottaa erinäisiä signaaleja sekä kehosta että ympäristöstä. Suurimmasta osasta kaikesta informaatiosta, joka välittyy aivojen ja kehon välillä emme ole tietoisia. Aivot tulkitsevat saamansa informaation ja ratkaisevat mikä siitä on tärkeää selviytymiselle ja mihin niiden tulisi reagoida.

Informaation käsittelyn on oltava tehokasta ja nopeaa, jotta pystymme tarvittaessa reagoimaan nopeasti vaarallisiin tilanteisiin. Voidaan sanoa, että aivoilla on “suodatin”, joka suodattaa pois kaikki merkityksettömät signaalit. 

Jos keskushermosto saa toistuvasti uhkaavia viestejä ääreishermostosta, se alkaa herkistyä niille. Aivot tulkitsevat kehon sisältä tai aistien välityksellä ulkoa tulevat ärsykkeet yksilön kannalta uhkaaviksi. Keskushermosto voi alkaa reagoimaan tarpeellista vahvemmin esimerkiksi kipuun, tuoksuihin, valoon, ääniin, pystyyn nousemiseen, tiettyyn paikkaan tai tiettyyn toimintaan.

Jos keskushermosto esimerkiksi saa toistuvasti kipuärsykkeitä, se tulkitsee ne merkiksi mahdollisesta uhkaavasta kudostuhosta. Tästä syystä keskushermosto suuntaa lisää voimavaroja näiden viestien nopeaan havaitsemiseen, jotta vahinkoa voitaisiin mahdollisimman tehokkaasti ehkäistä.

• Keskushermosto tarkkailee jatkuvasti ääreishermostoa juuri kyseisen ärsykkeen varalta.
• Mikäli ärsyke havaitaan, keskushermosto reagoi siihen automaattisesti, nopeasti ja voimakkaasti.
• Ylläpitääkseen valppauttaan ja ollakseen valmiina toimimaan, keskushermosto aktivoi sympaattista hermostoa.

Korkean valmiustilan seurauksena voi käydä niin, että ärsykkeitä havaitaan paljon enemmän tai voimakkaampina kuin on tarpeellista. Myöskin neutraalit viestit saatetaan tulkita uhkaaviksi. Esimerkiksi kosketus saatetaan aistia kipuna. Lisäksi kun voimavarat menevät uhkaavien ärsykkeiden tarkkailuun, uhan poistumisesta kertovia ärsykkeitä havaitaan vähemmän. Syntyy noidankehä missä alkuperäinen syy kipuärsykkeelle on ehkä poistunut mutta ylivirittyneisyys on jäänyt päälle.

Aina hermoston ylivirittyneisyyttä ei huomaa, sillä muutokset tapahtuvat usein vähitellen. Kun keho ja mieli ovat olleet ylivirittyneenä pidemmän aikaa, siihen olotilaan myös tottuu. Ylivirittyneisyyden merkkejä voivat olla esimerkiksi seuraavat:

• Univaikeudet
• Ruoansulatusoireet

• Vaikeudet rentoutumisessa tai rauhoittumisessa
• Levottomuus
• Lihasjännitys
• Keskittymisvaikeudet
• Stressinsietokyvyn madaltuminen